Hill & Knowlton

Tervehdin ilolla Hillarin uudenlaista etäpäiväkokeilua! Työpäiväni ovat nimittäin aika pitkiä, sillä työmatka kestää tunnin. Kuluneena talvena useinkin puolitoista tuntia sivu. Se vie mehut ja halut kaikelta muulta.

Valmistauduin huolella ensimmäiseen etäpäivään. Siivosin työhuoneen valmiiksi ja varasin jääkaappiin helposti jalostettavia lounastarpeita. Näillä eväillä vältyin lankeamasta suusiivoukseen tai pullanpaistoon.

Aloitin aamun normaaliin työhönlähtöaikaan hiihtolenkillä – kävin kiertämässä pari kertaa Hiekkaharjun golfkentän. Suihkunraikkaana ja huomattavan virkeänä istahdin työpöydän ääreen puoli yhdeksältä.

Etäpäivän työtehtäviksi kasasin kolmen eri tapahtuman mediakontaktointia. Ratkaisu oli hyvä, sillä kotimokkulan hitaus rajoitti koneen käyttöä. Kännykkä toimi sen sijaan moitteettomasti.

Puolilta päivin pidin pienen lounasbreikin ja keitin iltapäiväksi pannullisen kahvia. Työhon syventyminen sujui yllättävän hyvin – olin ylpeä itsestäni etten pessyt yhtään koneellista pyykkiä.

Puoli viisi suljin koneen ja läksin kävelylenkille päämääränä Tikkurilan lukio, jossa myöhäsytytteisiä vantaalaisia rokotetiin sikainfluenssaa vastaan. Palasin lenkiltä normaaliin kotiintuloaikaan kuudelta.

Kun ikä alkaa viitosella, joutuu melkoisesti treenaamaan viikonloppuna jaksaakseen tehdä töitä viikolla. Niinpä kahden ulkoilulenkin arkipäivä on mukava ja tuikitarpeellinen lisä työkyvyn ylläpitämiseen.

Päivän saldo: täydet työtunnit, kotiruokaa lounaaksi, kaksi kunnon lenkkiä ja vielä tämä blogitekstikin. Taidanpa etäillä ensi viikollakin.